Hiljainen viikko on nyt ohitse ja tervehdimme toisiamme toivottamalla HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ. Pimeys on voitettu. Kuoleman valta on kukistettu. Pääsiäinen ja kevät kuuluvat yhteen. Molemmat kertovat orastavasta, uudesta elämästä ja toivoa antavasta rohkeudesta.

Pääsiäinen ei ole yhtä näkyvästi esillä katukuvassa ja kaupoissa kuin joulu.

Mitä pääsiäinen sitten merkitsee?

Kun kaavamaisesti väitetään, että pääsiäisen uskonnollinen sisältö on yhä suuremmassa määrin joutunut marginaaliin, se ei vastaa todellista tilannetta, mutta samalla on kyllä totta, että pääsiäinen etupäässä mielletään vapaapäiviksi. Mutta kysymystä, jonka pääsiäinen nostaa esille, ei voida sivuuttaa. Pääsiäinen ei ole mikään sisäänpäin kääntynyt uskonnollinen juhla. Pääsiäinen on elämän juhlaa, se puhuu elämän tarkoituksesta. Se puhuu elämän syvimmistä kysymyksistä, elämästä, kuolemasta, petoksesta, anteeksiannosta ja vapautuksesta. Nämä kysymykset tulevat aina elämään meidän ihmisten mielessä. Me emme voi karistaa pois niitä. Pääsiäinen on vaellus suurten elämänkysymysten ja tienristeysten kanssa, se on matka, jonka aikana etsimme elämälle sen arvoja ja tarkoitusta.

Pääsiäisen vieton puhuttelu on muuttunut. Sanoma on saanut uuden ilmeen. Vanhat sanat ovat tulleet uusiksi ja vanhat vertauskuvat ovat saaneet uutta merkitystä ja lämpöä. Pääsiäinen puhuu elämästä, olimmepa sitten tottuneet tulkitsemaan sitä uskonnon symbolein tai emme. Pääsiäisen esiin nostamat suuret elämänkysymykset ovat aina yhtä ajankohtaisia uskosta ja elämänasenteesta riippumatta.

Kristinuskossa kuolema ei ole mikään loppu vaan se on tie johonkin uuteen. Jeesus kulki rakkauden tien ja antoi meille rohkeutta ottaa vaarin elämästä ja toivoa kuoleman edessä. Paavali kirjoittaa ja tulkitsee: ’Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen’. Se tarkoittaa, että elämä ja hyvyys voittavat. Miten kaikki tulee tapahtumaan, sitä emme tiedä, mutta sisimmässämme on toivo, joka on elänyt läpi vuosituhansien ja antanut rohkeutta ja uskoa huomiseen.

Anders Lindström

Kirkkoherra